lauantai 19. marraskuuta 2011

lauantai 12. marraskuuta 2011

täytetyt pamprikat

seuraavaksi esittelen TEILLE täytetyt paprikat. ne on tosi kivoja. ja voi tehä mökki olo suhteissa, niinku tällä kertaa tapahtui.
oikeestaan tähän tarvii vaan yhen ohjeen. se o: täytä paprika. kaikki muu on ite päätettävissä tilanteen ja fiiliksen mukaan. tällä kertaa tapahtui seuraava:

paprikat halkaistaan pituus suunnassa kahteen osaan.
sisään laitetaan esim seuraavia aineksia
keitetty riisi
pähkinä rouheita
kesäkurpitsaa
maca jauhetta
sipulia
valkosipulia
sokeria (IHAN TARKOTUKSELLA LAITETTIIN SOKERIA EIKÄ SUOLAA VAIKKA NE ON NIIN SAMAN NÄKÖSIÄ EIKÄ KUKAAN TARKISTANU ETU KÄTEEN MITÄ SE OLI)
ananas
herkku sieni
homppari

nää ny si laitettiin astiaan ja sekotettiin.

siitä astiasta sitte voipi kauhoa paprikoihin sisään sitä mössöä vaikka ihan täyteen.
päälle tuli tällä kertaa vielä siipale jotai juustua.
sitten ne kääritään folioon.

nyt oli käytössä takka ja siinä tommonen muurikka morjes. takassa pidetty hyvää tulta jonku aikaa ja ommuute paras hiillos EIKÖ OOKKI MITÄ

no sit voi käyä vaikka saunassa siinä välillä ja ku pääsee sieltä ni on mahti eväät lämmenny.
maistelu kokemus oli hurja.

boboki voi suositella.
mutta ei pirkka hompparia hyi.

tähti jakelu:
maku ****
vaikeusaste ***
hiillos *****

näähän säilyy sitte vaikka taskussa seuraavaanki päivään ja vähän mikrossa käyttää JA TAAS ON HURJAT MAKU ELÄMYKSET.

tiistai 1. marraskuuta 2011

KAALI KÄÄRYLEET

tässä on tehty nyt semmonen homma että on mietitty. ETTÄ matka evääksi laitetaan kaali kääryleitä.
no, se oli tosi ankaran mietinnän tulosta että tähän on päästy, voin kertoa. oltiin nimittäin kaupassa. siellä on tosi isoja hedelmä hyllyjä jossai. ja sitte yleensä hedelmä hyllyjen välittömässä läheisyydessä on myös vihannekset ja kasvikset jne. sieltä löyty myös kaalia. oli tosi halapaa. no sit se laitettiin kärryyn ja noni tiiätte loput.

tää valmlistus homma lähti siitä että kaalia keiteltiin vedessä puolisen tuntia että lehet pehmeni ja irtoili hyvin. OIS VOINU leikata sen kannan pois jo ennen tätä vaihetta mutta pfrskt. siinä sitte ootellessa voi vaikka laittaa riisiä ja soia rouhetta keittymään. porkkanaa ja sipulia ja mausteita ja kaikkee mahollista voi tunkea messiin mutta ei tällä kertaa tullu muuta. eiku paitsi että ku nämä täyte hommat - siis voi huoh ku on kauheesti selitettävää tässä KANNATTIKO TÄÖTÄ NYT ALKAA - sekoitetaan yhteen ni voi laitta kanammunan joukkoon antamaan vähän semmoista kanammunamaisuutta siihen myös. juum.

joo. sitte meillä alkaaki olla hommat kasassa. alkaa askartelu vaihe.

tässä on hyvä apu väline tommone terävä veitsi puukko juttu.
aletaa ny hommiin sääh. elikkäps valutetaan kaalista vedet pois ja otetaan varovasti lehdet irti ja sitte vähä kantoja pois ja tehään pikku paketteja. semmosia kaali kääryleen näkösiä, tiiätte kyllä.
tossa on tota mössöä ny sitte. sitä laitetaan sinne lehtien sisään - siis voi huoh nyt on ihan liian vaikee respekti - sopiva määrä.

joo sit meillä on noi niin paketit laitettu voideltuun vuokaan ja tungetaan uuniin 150 astetta celsius lämmintä. no ennen sitä vähän voidellaan siirappi vedellä. kai siinä jotai kermaa ois voinu käyttää mutta mehän ei täällä läskeillä NI. ja laitetaas kuva pensselistä ja näistä
ja sitte uuni kuva
nehän saa siellä olla jonku pari tuntia kuulemma ja välillä sivelöidään taas nesteillä ettei tuu ihan kuivaa ja huonoa. en nyt jaksa ootella sitä kahta tuntia että kertoisin tuliko hyvää tai mitään ni jaetaas ny pisteet.

askartelu ****
kirjoittaminen -
aika --
maku ?

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

känni mättyä

kävin tuossa yks päivä vähän kaupunnilla rilluttelemsaa.
sieltä ku kotiutuu ni yleensä on vähän nälkä. tämmönen homma kävi nyt si myös tällä kertaa. ja oon kuullu vähän juttua että siihen ongelmaan auttaa syöminen.

noh, olin päivä tai pari aikasemmin kattonu simpsoneista jakson, jossa flanderssin ned tarjosi lapsilleen evästä, jonks ohjeet kerron tässä. valitettavasti kuvia eioo ku yksi mutta ehkä tästä selviämme hengissä.
ja tarina alkaa..

ainekset tähän mahti känni eväkseen ovat: rae juustu ja kurkku.
voipi homman alottaa sillätavalla, että NYT TARKKANA puukko käteen ja siipaloidaan kurkkua sopiviksi viipaleiksi. sitte ne viipaleet asetellaan lautaselle kivasti ja sit avataan rae juustu purkki ja kauhotaan sopiva vapaa valintainen kiva määrä kurkkujen päälle.
homma oli oikeestaan siinä. sit tää täytynee sormin vetää huiviin ykösellä, sanoisin.

tämän kyseisen illan aikana en ilmeisesti jaksanu kaikkia syyä, oli niin hyvää ja täyttävää, että piti si jättää kaappiin jämät darra eväkseksi. ilmeeni oli suunnilleen :D, kun jääkaapin aamulla avasin ja sieltä löytyi lautanen täytteillä.

kuvasta näkee hyvin ku siinä on niitä kurkku viipaleita on aseteltu joo. ja sitte on vähän ripoteltu juustua myös joo. ni ja sit vaan ääntä kohti. on muuten hyvää.

laitetaan tälle viisi tähteä *****

torstai 30. kesäkuuta 2011

"leipä keittu resepti"

No niin! Ihmettelette ehkä, että mistä on kyse, onko bloginpitäjä yhtäkkiä oppinut kirjoittamaan. Ei, siitä ei ole kyse, vaan siitä, että tällä kertaa tekstin on kirjoittanut vierailija, minä. Ei kysytty, tuppauduin itse.

Reseptinä on herkullinen leipäkeitto. Eikä kyse todellakaan ole ranskalaisesta tai mistään muustakaan hienosta maasta kotoisen olevasta keitosta: tämä on kotoisin kainuulaisista lähiöistä, joten se sopii teidän arvollenne mainiosti, mokomatkin muka-kosmopoliitit.

Tarvitset:
-Ruisleipää (ruispalat, limppu, mikä tahansa käy)

ja

-Suolaa ja rasvaa
-Vettä
-Kattilan

Taustatarina

Keittiön nurkassa tai pakastimessa on pussillinen kuivunutta ruisleipää, jonka syöminen olisi tässä vaiheessa enemmän velvollisuus kuin nautinto. Kauppaan ei uskalla mennä tai sinne on turha mennä kun rahaa ei ole. Jotain lämmintä ja helposti syötävää ruokaa tekisi mieli. No jumalauta: tehdään leivistä jälleen maagisesti syötäviä!

Tätä artikkelia kirjoittaessa pöydällä sattui olemaan Rainbown ruisleipäpaloja. Ne ovat esimerkkiannoksen raaka-aine, soylent green, valoeetteri, mitä vain.

Valmistusprosessi 

Yksi kokonainen ruispala revittynä veden sekaan
Otat kattilan, laitat sinne sopivasti vettä. Se, mikä on sopivasti, riippuu leipämäärästä. Vähän kuitenkin pitäisi tässä ruokalajikkeessa olla sellaista keittomaisuutta: aivan kuivahtanutta kasaa ei tavoitella, mutta veden kanssa ei kannata liioitella, sillä liiallinen vesimäärä kostautuu jatkossa. Vettä voi kuitenkin aina lisäillä jos näyttää siltä, että keitos kuivahtaa kassaan.  Sinne vapaasti valittuun vesimäärään sitten  revitään ruisleipä halutunlaisiksi riekaleiksi. Näppärimmät voivat muotoilla niistä vaikka ruisperkeleitä.

Asiat ovat hyvin yksinkertaisia tästä lähtien (niin raskaita päätöksiä kuin veden määrän päättäminen ei enää tule): keitellään niitä leipäpalasia siellä sen aikaa, että ne melkein sulautuvat kokonaan ympäröivään veteen. Tarkoituksena olisi saada sellaista melko tasaista ruispuuroa, jossa on kuitenkin satunnaisia klimppejä siellä täällä. Ne klimpit tekevät tekstuurille yllättävän paljon: älä väheksy klimppejä! Tässä vaiheessa alussa laitettu liian paljo vesi voi kostautua: mikäli vettä on liikaa, ei sitä voi keittää pois uhraamatta klimppejä. Itselleni kävi juuri näin kun tein näyteannosta: keitos on hieman liian vetistä, kuten allaolevasta kuvasta näkyy. Jotta pääsin edes tuohon vetisyysasteeseen, jouduin kaatelemaan kattilasta varovaisesti vettä pois. Tarkkana kun porkkana siellä kotona näiden asioiden kanssa.

Veden seasta haarukkaan poimittuja leipäklimppejä. Herkullista! 
Siinä vaiheessa kun haluttu klimppisyysaste on saavutettu, voi ruoan maustaa suolalla. Silmämääräisesti nakkelet sekaan teelusikallisen tai pari, jälleen kerran sen määrää se, että miten paljon sitä mössöä tässä vaiheessa siinä kattilassa liedelläsi on. Perusperiaate on kuitenkin että paljon: suolaisuden pitää tuntua, mutta varo silti ylisuolaamista. Suolaa voi aina lisätä jälkikäteen.

Gustav Mahler tuijottaa lautasta hyväksyen
Tarjoilu

Lapa annos korkeareunaiseen lautaseen tai kulhoon. Maku on rukiinen, talkkunamainen (ideatasolla). Siinä on kaikki tarvittavat vitamiinit: ruis, rasva ja suola. Jos olet porvari, on ruokajuomanasi todennäköisesti kevytmaitoa, itse tyydyin vesijohtoveteen. Ruokailumusiikiksi valitsin, hienostunut maku kun minulla on, Gustav Mahleria. Lautasen reunalla odottaa nokare margariinia, jotta siitä voisi syödessä nakertaa makua mukaan. Kyseinen voisilmä (tai useimmissa urbaaneissa kodeissa margariinisilmä) on ruokalajin kannalta välttämätön.

Näin on saatu maha täyteen kivaa lämmintä mössöä ja on hyvä mieli! Ja ne ruisleivän käntytkin sai käytettyä pois eikä tarvinnut tuhlata rahaa kaljabudjetista ruokaan, mahtavaa.

torstai 7. huhtikuuta 2011

pinaatti-keittu

mää tossa vähän jatsia soitellessa päätin että me bobon kanssa tehhään nyt pinaattikeitto.
onneks mulla on pakastimessa aina pirkka pinaattikeittoa. näin kävi myös tällä kertaa.
pinaattikeittoon kuuluu aina kananmuna. minä keitin niitä siinä samalla kaksi.

vaadittavat tarvikkeet ja bobon hyväksyvä ilme:
laitetaan sitä vettä kiehumaan ihan täysiä. sekaan lurautetaan munat. lusikka on kätevä apuväline tässä toiminnassa:
tää on nyt sitte tosi tarkkaa hommaa. täydellinen muutenvaan syötävä munahan pitää olla keltuainen vielä vähän löysä, mutta keiton sekaan laitettava pitää olla läpikypsä.
eli siinä noin viiden minuutin kohdalla otin ensimmäisen munan pois ja viilensin JA SIT MÄ SÖIN sen alku paloikseni
toisen munan jätin vielä kiahumaan. yhteensä se oli jonku 8 minuuttia en muista.

joo. munat on valmistettu. veden heitin lavuaariin ja avasin keitto pakkauksen.

se meni kattilaan. vähän ajan kuluttua se näytti tältä

joo. on tosi hyvän näköne.
sehä alkas olee niinq melkeen valmis.
seuraava homma ois ettiä puhasta kuppia koko soossille. onneks olin just käyttäny mun tosi ihanaa hienoa astiampesukonetta ja sieltä löyty kiva astia tälle mahti eväkselle.

keitto kuppiin ja se kypsempi muna pilkkeeksi(joku neljäksi palaksi emt) sinne sekaan.
JA SIT NAUTIN.
juomapuolen hoisin sooda striimerillä tehdyllä limpskalla.

ja tälle se näytti

huomaa yläreunassa mun ihana hei kissa laastari paketti.
no ei sitä kyllä huomaa mutta siinä se kuitenki on.

tähtijakelu tehdään seuraavasti

vaikeustaso **
siivous *
maku **
muutenvaan ku son pinaattikeitto ****

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

katka rapu munakas

määhän alotin tän plokin jo ajat sitte. kirjotin kämmykällä kivasti aivan ihanan tekstin vaa rölölöö sehän ei onnistunu teksti hävisi ja no niin no.

KOKEILLAAMPA NYT UUSIKSI


elikkäps. mää laitan aina sillon tällön jotai ruokaa. eikö normaalit ihmiset yleensä. ajattelin kertoa teille miten minä teen ruokaa. saa ottaa opiksi. no ei välttämättä kannata. osaatte kuitenki ite tehä paremmin eikä tätä kukaan muutenkaan lue muttaku kaikki tekee plokia ni teen minäki. nii.

no. katka rapu munakas.
otetaan pannu.
kannattaa se olla pesty, mutta itsehän käytin semmyistä, jota ei oltu pesty edellisten kokkailujen jäljiltä. viimeksi paistoin siis kanaa ja jotain, en muista. näin tämä on paljo jännittävämpää ku siitä saattaa irrota jänniä makuja sitte siihen seuraavaan ruokaan omg.

mnjöö. siis pannu on. sitte mää laitoin hellan päälle. kuutonen on ihan hyvä numero siinä ni mä käytin sit sitä.
käytinköhän mää sitte voita vai öljyä siinä semmosena tiedättehän ettei ne paistettavat aineet pala kiinni SIIHEN PANNUUN. noni. sitte ku alko vaikuttaa sille että pannu ois tarpeeks lämmin, heitin siihe pakastimesta suoraan jäiset katkaraput. kivasti ne siinä alko rätiseen. seuraavaksi taisin ottaa kuppin esiin ja laitoin NELJÄ kanammunaa siihe rikoin että en laittanu niitä kuoria. luraus maitua ja sipulin pilkkeet ja oliivin pilkkeet. teen siis tellun ohjeen mukaan. että oliivia laitoin. ja sitte tomaatti oli kans tellun ohje. tellu on ihan hyvä antaa elämän ohjeita. minä en.

joo. ja sitte siinä oottelin ja sekottelin vähän että koskahan se kypsyis. ei varmaa oo kauheen kivaa syää semmosta epäkypsää ruokaa. en tiiä. en useimmiten harrasta. mutta nyt tuli ihan ok kypsää.

AINI VOI OMG LOLAPUA laitoinhan mä siihen vielä vissii vähän aromisuolaaki ettei ihan mautonta oo vaikka olihan siinä ne oliivit ja raput aika maukkaita jo ilmanki.


noh. tämmöstä siitä sitte tuli

oonkohan mää käyttäny tossa vielä homariaki. en muista ku tein tän jo joskus viime viikolla.
jälkkkäriksi mä taisin syyä muromysliä maidun kera :3

noni. tässä oli mun ensimmäinen.
jatkoa ehkä luvassa. koska saatan syödä myös joku toinen kerta.

jaan vielä pari tähteä.

vaikeusaste **
jälkisiivous *
maku ***